Sarjajumbo kaatui vain vaivoin.

Onneksi kaatui ja sarjapisteet FC Paltsareille. Edellisen ottelun vire, kuulemma siis, oli kadonnut viikon aikana ja peli oli aikas nyhjäämistä. Tosin alkukesän ottelut ja tämäntyyppiset pelit eivät ole olleet ikinä "Punaisten" parhaita puolia. Selittelyt sikseen. Pisteet olivat tärkeämpiä tänään kuin tyylipisteet. 1-3 asemasta nouseminen 5-3 voittoon tekee aina gutaa. Tilastovastaava Bongon paluu kentänlaidalle oli myös positiivinen yllätys!

Jäi muutenkin hyvät fiilarit. Johtuneeko siitä, että TPV:n hallituksen jäsen Tatta Kalliomäki  tuli tekemään juttua meidän touhuista yhteen TPV:n aviisiin, ja jälkipeleissä jouduimme pysähtymään ja miettimään olemassaolomme tarkoitusta. Se tuli selväksi: kyllä homman nimi on pitkäaikainen ystävyys, jossa TPV:llä on ollut suuri merkitys. Mielestäni yhtä suuri merkitys on niillä ihmisillä ja tapahtumilla, jotka tätä matkaa  kanssamme aina 70-luvulta tähän päivään ovat tehneet, jättäneet merkkinsä ja tarkoituksensa meihin. Tänään vilahteli jälkipelien puheissa nimet Kanervan Pena, Wuppertal, Virtasen Jaska, Pluto, Tuomirannan Jamppu, Nuttura, saunaillat, teatteri-illat ja monet muut asiat.

Tähän samassa porukassa pelanneeseen perusporukkaan on aina kuitenkin ollut helppo liittyä, kunhan ei ole Ilveksen mies. Päällimmäisenä tulee mieleen mm. taiteilijasielumme The Fire, Lundin Sami, ja Brownin Kaitsu muun muassa, ja nyt uusimpina "vanhat tuttavuudet" Uunilan Erppa ja Petu Numminen. SM-hopeamitalisteja vuosilta 1982 ja 1989. Ainakin itselle on mahtava juttu, kun naftaliinista löytyy kavereita menneiltä vuosilta, jotka uusina jäseninä tuovat aina piristystä tähän porukkaan, niin kentällä kuin muutenkin. Maurizion Saksan-matkan sanoin: F*ing great! Hyvä tytöt!

Uunilan Erppa löytyy tästä kuvasta ylh.oik. Ja pari muutakin tuttua pelimiestä.

Näillä siis mennään. Tänään harmittavaa oli ehkä ainoan puolustuksen pelotteemme, Tahvo Majan loukkaantuminen. Takareisi napsahti alkuverryttelyssä, niin alkuverryttelyssä. Ei ole vanhaksi tulemista, vai painoiko vielä edellisen matsin vastustajan riveissä pelaaminen? Toipumisia. Ensi viikolla skarpataan ja jatketaan siitä mihin jäätiin, huhut kiirivät että Möksä olisi sanonut jo polven olevan parempi. Joko saataisiin oma keskikentän terrieri takaisin?

Mökö, jos golfkentällä on noin tylsää, tee comeback Puistofutikseen!! 

Saapi nähdä, ketä siis ensi viikolla punaisten riveissä taas taistelee.

Tänään hikeä ylpeänä vuodattivat:

Vekku

Tahvo (ei peliaikaa)
Pee Putkone
Moppe Moilanen
Eve
Petu Numminen

The Fire
Jukkis
Lalli
Erppa
Hemppa Helminen
Kaitsu Brown

Maurizio, 10.

Kausikorttilaiset:

Esa Uunila
Sofia ja Candy
Bongo
Vaari
Nummisen perhe x2
Jonne Pietilä

Ai niin, illan tähdistö:

1 Erppa Uunila
x Lalli Laaksonen
2 The Fire

Erpan eka kosketus palloon kestää vertailun tässä sarjassa. Ekan pelin tuoma paha olo oli oksennettu pois ja nyt pelissä oli taas enemmän juonikkuutta. Ratkaisevia maalisyöttöjä.

Lalli se jaksaa painaa. Liikettä, tahtoa, juonikkuutta, pallon suojausta, jopa alaspäin puolustamista kovalla asenteella ja sydämellä. Ottakaahan mallia.

The Fire tietenkin jo hurmaa kovakuntoisuudellaan ja on ehkä pikkaisen eri kategoriassa muihin verrattuna. Ratkaisevia maaleja ja pelintekoa parhaasta päästä. Kohta taitaa olla myös singelin mies golfissa.

Ensi viikolla taas pelaillaan. Ja kohta saunotellaan.