On vaikeata aloittaa raportin kirjoittamista, kun ei oikein tiedä mistä aloittaisi. No, aloitetaan pelinjälkeisen oluen ääressä syntyneellä toteamuksella:
"Tahvo oli ainoa kenttäpelaaja, joka ei tehnyt maalia".
Murskajaiset? No ei sentään, mutta tavallaan. Edelleen lainaan toisten sanomisia: "omistautuneimmat Paltsarit, tämän illan urheimmat gladiaattorit".
Vastaus tähän kaikkeen mystisyyteen löytyy alla olevasta kuvasta.
"Tahvo oli ainoa kenttäpelaaja, joka ei tehnyt maalia".
Murskajaiset? No ei sentään, mutta tavallaan. Edelleen lainaan toisten sanomisia: "omistautuneimmat Paltsarit, tämän illan urheimmat gladiaattorit".
Vastaus tähän kaikkeen mystisyyteen löytyy alla olevasta kuvasta.
Mitä kuvasta löytyy? Maalivahti ja neljä kenttäpelaajaa. Vasemmalla Tahvo, joka EI tehnyt maalia, ja keskeltä Asuntilan Lev Jashin, Ilkka Antero, joka piti nollan.
Yhtälö voi olla monille vaikea ratkaista, tilastovastaavaa lukuunottamatta, mutta kerron siis ottelun lopputuloksen: 4-0 (kompa). Kauden parhaalla pelillä.
Otan siis tämän kuvan saunailtaan mukaan, jotta poissaolevat voivat tarkistaa hämyisessä saunassa, kelle sen kaljan tarjoaa. Synkkyys ennen ottelua vaihtui kuitenkin pelin alkaessa aika mahtavaksi pelifiilariksi. Yhdellä TPV:n A-junnulla vahvistettuna Paltsarit pelasi kauden tyylikkäimmän, kypsimmän, hikisimmän, ja, hauskimman ottelun. Ei tarvinnut tulla vaihtoon, varsinkin kun kentän laidalla oli yhtä paljon sairaslistalla olevia kun kentällä miehiä. Ja peli kulki!
Asetelma otteluun oli aikas hauska. Möksä ja armeijasta vapaalla oleva oma poika vastakkain, toisella A-junnulla vahvistettuna. Mites sen ny fiksusti sanois, hmm. Oltiin me aika kurkoja noin vuoden 20 vuoden ikäerosta huolimatta. Yhen huppuun nousseen kaljan jälkeen totesimme, että kuinka hyviä me ollaankaan oltu 80-luvulla.
Samaan hengenvetoon arvioimme vastustajan nykyisten A-junnujen pelitapaa hyppiä Ronaldinho-tyyppisiä jalkakikkoja, jotka käytännössä päättyivät Möksän tekemään pallonriistoon. Tai Tahvon railakkaaseen taklaukseen. Jos tuollaisia kikkoja olisi yrittänyt Virtasen ja Saarelan aikana, vaihtopenkki olisi kutsunut...
Yksi asia pitää vielä nostaa esiin. Tuomarityöskentely on kehittynyt mielestäni viimevuodesta. Tuomarit osaavat suhtautua huumorilla ja oikealla otteella otteluun. Parina viime vuonna näin ei ole mielestäni ollut.
Pelin jälkeen otettiin siis perinteiset oluet legendaarisessa Katiskassa, ja pääsimme toteamaan, että huomenna 8o-vuotisjuhlaotteluaan pelaava TPV, on saavuttanut vankkumattoman kannatuksen tässä Suomen kolmanneksi eniten rikoksia omaavassa kaupunginosassa. Miika Juntusella ei ole asiaa näille kulmille, se tuli selväksi. Jalkapallo herättää tunteita, hyvä niin.
Tämän illan tähdistö oli selkee: koko joukkue.
Maalintekijät:
1-0 Tyyne (A-junnu)
2-0 Möksä (pilkulta sen jälkeen, kun oma poika joutui kaatamaan rankkualueelle murtautuneen iskän)
3-0 Jukkis (illan komein yhdistelmä, täydellisesti ajoitetun syötön jälkeen oli helppo panna sisäsyrjä alapesään)
4-0 Pee Putkonen (ajattelin vielä varmistella voittoa viimeisillä voimillani)
Tahvolla oli paikkoja maaliin, mutta maalintekoyritykset olivat melko samankaltaisia kuin terävät purut alakerrassa. Saatiinpa hengähdystaukoja palloa hakiessa.
Kausikorttilaiset ja sairaslistalla olevat:
Kaitsu Brown! is back (ehtii kuntoutuun ens kauteen, käveli jo kohtalaisesti)
Parta, jolla on selkä
Mikko "the fire" Palo (säästelee nilkkaansa ensi viikonlopun golfturnaukseen)
Marjukka & co, tottakai
Mutta missä tilastovastaava? Poikansa Veskun valatilaisuudessa. Panssarimies on taistelukenttien herrasmies! Lasse ja Elli työeste, ei kuulemma Linkosuo vaihtanut koulutuspäivää matsin takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti