Otteluraportti FC Kumi - FC Paltsarit 0-2

Fyysisesti raskain ottelu pelattiin tänään jättimäisellä ja huonoalustaisella Vihiojan kentällä. Näistä saatesanoista huolimatta kolme pistettä tuli taas plakkariin tähänastisesti pienimmällä miehityksellä. Mutta palataa sitä ennen pikaisesti vielä viikon takaiseen edelliseen otteluun, jossa sadekeleissä Paltsarit otti runsasmaalisen 8-4 voiton FC Kihoista. Allekirjoittanut vietti ottelun melko rankanlaisissa tyhjennysharjoituksissa, josta ette varmaan halua kuulla enempää.

Ilkka Anterolta ja tilastovastaava Bongolta saamani tyhjentävän (tunsivat myötätuntoa oloani kohtaan) edellisen ottelun otteluraportin voisi tiivistää seuraavin sanoin:

"Puolustus oli passiivinen ja maalipaikkoja hukattiin. Maurizio potkaisi taas pallolla itseään päähän. Uusi yllättävä vahvistus saatiin joukkueeseen. Sauke teki vakuuttavan debyytin. Kokoonpanossa oli runsaasti, kolmen kentän verran pelaajia. Sua oltaisiin tarvittu puolustukseen." Varmaan totta paitsi viimeinen virke. Raati heltyi antamaan ottelussa tähdet seuraavasti:

1 Mika Aaltonen

x Sauke Savolainen

2 Kanke Kanerva

Aaltosen Mika ainoana A-maajoukkuetason miehenä näytti taitonsa laittamalla ensimmäisellä kosketuksellaan verkot tötterölle. Ilta vielä selkävaivoista huolimatta täydentyi hattutempulla.

Wikipedia kertoo Mikasta seuraavaa:

Mika J. Aaltonen (s. 12. maaliskuuta 1967 Helsinki) on suomalainen entinen jalkapalloilija.
Aaltonen nousi Tampereen Ilveksen edustusjoukkueeseen kaudella 1988. Hän pelasi neljä kautta Ilveksessä, jossa hänen paras saavutus oli Suomen cupin voitti 1990. Kaudeksi 1992 Aaltonen siirtyi Kuusysiiin ja voitti heti voitti SM-hopeaa. Seuraavalla kaudella Aaltonen palasi takaisin Tampereelle, tällä kertaa Tampereen Pallo-Veikkoihin. Hän voitti TPV:ssa Suomen mestaruuden kaudella 1994. Aaltonen jatkoi seurassa vielä senkin jälkeen, kun se putosi kauden 1995 päätteeksi Ykköseen. Vuonna 1998 hän siirtyi niin ikään Ykkösessä pelanneeseen Nokian Pyryyn,[1] ja sieltä yhden kauden jälkeen vasta perustettuun Tampere Unitediin.[2] Aaltonen oli mukana nostamassa seuraa Veikkausliigaan, mutta nousukauden jälkeen hän palasi takaisin TPV:n riveihin.[3]
Maajoukkueessa Aaltonen pelasi 7 maaottelua, joissa hän teki yhden maalin.

Toisen polven palloilija Sauke Savolainen ( ei A-maaotteluita) jaksoi painaa täydellä höyryllä koko pelin. Muille tiedoksi, Sauke kuului vuoden -89 A-nuorten SM-hopeamitalijoukkueen runkopelaajiin, ja vetoa ammuttaessa tapahtuva erikoinen kädenliike sai tuolloinkin monet vastustajat hämilleen.

Kanke "Tao Tao" Kanerva oli taas kuulemma liukas kuin ankerias. Pelejä on nyt takana yhtä monta kuin viime vuonna yhteensä. Hieno homma.

Ja sitten itse illan peliin. Huh. Jos tähän asti tilastojen mukaan (nehän on meillä kunnossa) otteluissa on keskimäärin ollut noin 13 pelaajaa, tänään australian poikien konsertti ratinassa veroitti osanottoa.

Tilastovastaava muuten miettimässä exceleitä Sveitsin reissulla 2008. Tilastot ovat kehittyneet...

Parran puutalkoiden seurauksena lisäksi Ilkka Antero oli sairastunut Hämeensillalla flunssaan, ja Brownin Kaitsu uhrattiin maaliin. Nollapeli. Muuten yhtälö osoittautuikin vaikeaksi, sillä kenttä oli iso, vastustaja oli liikkuvalla ja melko taitavalla ja parilla vahvistuksella haastava vastus. Eka puoliaika olikin maaliton.

Ilkka Antero, puutalkoiden erikoismies

Toisella puoliajalla ote siirtyi hissun kissun meille. Parista kolmesta avoimesta maalipaikasta huolimatta maalitili ei meinannut aueta. Maurizion jo maalikuninkuudesta kovasti haastava palon Mikko aukaisi padon Even hyvästä esityöstä ja lopulta sitten vielä viimeisteli vapauttavan 2-0 maalin Venon hyvästä taustanoususta. Hyvät pisteet.

Maurizio huolestunut maalikuninkuudesta?

Illan jatkopelit käytin yhden oluen verran kulttuuriravintola xxx:ssä, Nekalan kaupunginosassa. Kuten muistanette, kaupunginosa tilastoitiin viime vuonna Suomem 3.väkivaltaisimmaksi kaupunginosaksi ja yleisilme ei pettänyt. Veno tietenkin tapasi tälläkin terassilla tuttuja. Oliko se Peltomäen leirikeskuksen nuoruuden kavereita? Kaveri totesi, että siellä se hopeatukka, siis Veno, on opetettu pelaamaan....

Kotimatkalla tähtiraati päätti jakaa kunniaa seuraavasti:

1 Jukkis

x Palon Mikko

2 Tahvo

Jukkis oli liikkuvuudessaan ja juonikkuudessaan muiden yläpuolella. Allekirjoittanut tunsi pientä pistoa sydämessään tajutessaan, että Jukkis on laihdutuskisan jälkeen pystynyt jatkaamaan reenaamista ja se näkyy.

Palon Mikko ja Kakkis muodostavat kärjessä juonikkaan kaksikon. Edelleen pehmeä tatsi, rauhalliset, oikeat ratkaisut ja kaksi maalia...

Tahvo taas kerran osoitti sisukkaan taistelijaluonteensta. Ei tuumaakaan periksi, hyvät katkot ja hieman sähinää vastustajan kanssa. Tyypillistä yksityisen perhekodin kasvatuksellista maailmanparannusmeininkiä. Pienenä triviaalikysymyksenä kysyttäköön, että minkä niminen henkilö on Suomessa viimeisenä tuomittu kuolemantuomioon? Vastaus: Tahvo Tahvonpoika Putkonen joskus 1500-luvulla. Arvatkaa mitä mulla lukee puhelimessa, kun Tahvo soittaa...

TPV:n paitaa tänään ylpeänä ja hikisenä kantoivat

Mv. Kaitsu Brown

Pee Putkonen

Vekku Nieminen

Tahvo Maja

Veno Veijonen

Jukkis Pietilä

Mikko Palo

Eve

Maurizio

Maalintekijät:

Palo 1-0

Palo 2-0

Kausikorttilaiset:

Äiti ja Lasse

Jukkiksen Marjukka ja kaksi nuorimmaista

Tilastovastaava

SEURAAVA OTTELU JA SAUNAILTA PERJANTAINA 18.6.2010! Kesätauko alkaa sen jälkeen. Hyviä saunapaikkaehdotuksia otetaan vastaan. Muistakaa myös Möksän MM-kisaveikkaus!