Kausi on päätöksessä - kiitos!

FC Paltsarit 12.9.2009

Smitti

Veno Veijonen ja hermosauhut matsin jälkeen.

Selkävaivainen Hemppa Helminen, Jukkis ja Pee Putkone.

Mökö Kotiranta ja maalikunkku Jone Marjeta

Iku Riihimäki poseeraa kuin 20-vuotta sitten.

Sorjan Pete etualalla, takana Puuvi Maja, Parta Lindholm ja Lallin kiharat.

Aina rauhallinen Smitti englanninkielisissä neuvotteluissa vastustajan kanssa.

FC Paltsarit tukijoukkoineen.

Puistofutiskausi on saatu päätökseen. Tavoite lopputurnauspaikasta saavutettiin, mutta silti itse lopputurnaus jätti hieman katkeran sivumaun. Kerrasta poikki -systeemillä pelattu lopputurnaus katkesi FC Paltsareiden osalta ensimmäiseen otteluun. Kerrataanpas hieman itse lopputurnausta.

Lauantaina kello 10.00 Kaupin Urheilupuistoon asteli toiveikas joukkue punaisissaan. Ensimmäinen vastoinkäyminen koettiin jo lämmittelyssä, kun vastustajajoukkue, FC Dynamo, hieman hoonolla suomella ilmoitti peliasukseen punaisen paidan - itärajan ihmeitä ja perinteitä vaalien siis. Ei muuta kuin Tampere Unitedin vanhat vihreät peliasut päälle vm. 2001. Koivun Mikko sai taannoisen Mr.Finlandin Heinäsen Pasin paidan. Komee mies tuo meidän Röllikin. Ei muuta kuin tulta kohti vihreässä asussa, toivottavasti TamU:n apatia ei iskisi meihin joku tuumasi.

Itse ottelu oli kiihkeä ja kuuma. Yhteinen kielikin löytyi joukkueiden välillä englanninkielestä. Hieman yksipuoliset f*ck ja Ash*le ja muut laatusanat sävyttivät taisteluhenkistä ottelua. Jonkinasteinen joukkotappelu olisi normaalimittaisessa ottelussa ollut satavarma. Onneksi meillä oli tesomanjätkiä tarpeeksi joukkueessa mukana, olo oli sikäli tällaisella arkajalalla suht turvallinen ja peli saatiin pelattua perussähinässä katkeraan loppuun asti. Dynamo meni jatkoon melko viime hetken maalilla kulmatilanteesta. Edes loistavasti muuten torjunut Jämijärven Pyövelikään ei takanurkkavipille mahtanut mitään. Maalit ratkaisevat, mutta väittäisin, että FC Paltsarit oli se parempi joukkue pallonhallinnan ja maalipaikkojen osalta. No, ensi vuonna sitten uudestaan vuoden kokeneempana (voiko näin sanoa, jos joukkueemme on varmasti koko 120 joukkueen Puistofutissarjan keski-iältään vanhin?). Erityismaininta ottelusta tarvitsee antaa Smidstlundin Jannelle ja Puuville, jotka kolmenkymmenen minuutin ottelun takia ajoivat autolla yhteensä sellaiset 600 km päästäkseen taistelemaan joukkueen riveissä.

Avausottelun tappio tarkoitti siis kauden päätössaunan alkamista jo ennen puoltapäivää. Ensimmäiset lisäkaljat jouduttiinkin tilaamaan Vekulta jo ennen kello viittä.Huh ja hiphei. Sää suosi tällä kertaa runsaslukuista saunottelijaporukkaa. Nutturanniemi tarjosi loistavat maisemat ja puusauna tiukat löylyt. Ruokosen Maken Lihajalosteen makkarat menivät rivakasti saunottelijoiden suihin. Vahtikoira Jami varmaan erehtyi makkarasta, kun puri Mauriziota reiteen. Selkeätä poikarakkautta oli taas ilmassa näiden kahden testosteroni-pojan kesken. Kevyen huilimisen jälkeen aamusauna starttasi sunnuntai aamuna kello 9.30. Taskumatitkin löytyivät paremmin valoisassa ja tesomanjätkät pääsivätkin kunnon vauhtiin.

Ai niin, lauantain saunaillassa oli virallinenkin osuus toisten kehumisten lisäksi. Saunaillassa jaettiin tunnustuksia kolmessa kategoriassa: maalikuningas, kauden hienoin maali ja kauden sitoutunein pelaaja. Itseoikeutettuna maalikuninkaana palkittiin Jone Marjeta ja seuraavat kaksi kategoriaa vei nimiinsä Jukkis Pietilä! Oikeaan osoitteeseen menivät.

Yhteiseloamme on jatkunut nyt siis kaksi vuotta. Päivääkään en vaihtaisi pois. Siitä kiitos lankeaa meille kaikille tapahtumiin osallistuneille. Tästä on hyvä jatkaa kohti uutta kautta ja kujeita. Kiitos toverit. Uusia kujeita tulossa, niistä lisää talven aikana tässäkin blogissa.